Pyhä Pietari, kiivasluontoinen mies, sai yskänkohtauksen. Sitten hän huusi niin että Taivaan muurit vapisivat:
— Mene Hel…!
Mutta samassa silmänräpäyksessä, kun Jooseppi yritti lentää päistikkaa
Helvettiin — joka olikin vain ikäänkuin alakartano siinä Taivaan
kupeella, musta joki vain välissä, avautui Taivaan portti ja itsensä
Ukon hopeanhohtava pää näyttäytyi portissa:
— Paras Pietari, salli hänen tulla!
Samalla Taivaan Ukon pää vetäytyi takaisin.
Pyhä Pietari tarttui toisella kädellä nenäänsä, toisella Jooseppia käsipuolesta ja toimitti:
— No mene sitten, senkin skunkki!
Sitten hän ääneensä murisi enkelisotamiehille, jotka kivääri olalla käyskentelivät pitkin Taivaan muuria, että:
— Tämä tiettävästi on taas niitä korpirojun keittäjiä joko Vongan tai
Petkeleen kylästä. Niillä on aina olevinaan asiaa Taivaaseen.
Johon kirkassilmäinen enkelikersantti supattaen vastasi: