— Aivan niin, hyvä ystävä, julisti Pyhä Ukko. — Mutta ota huomioon että Taivas on juuri sitä varten olemassa että ainoastaan täällä saavat lievityksen kaikki ne, jotka siellä maan päällä kärsivät.
— Hallelujaa! säestivät enkelit ristien silmänsä.
— Meillä, jatkoi Pyhä Ukko, on vain oikeus korjata luoksemme, kenet me tahdomme. Ja joka tänne pääsee, hän ei totisesti kuole nälkään.
Jooseppi jäi miettimään pyöritellen lakkiaan. Sanan virkkoi:
— Mutta eikö sitten olisikin parempi, jos nostaisitte koko höskän minun perässäni tänne Taivaaseen?
— Koko Ryysyrannanko russakoineen! jyrähti Taivaan Pyhä Ukko silmät suurina. — Johan sinä nyt, Jooseppi rukka, höpiset mahdottomia. Kyllä täällä tiedetään, kuka kulloinkin on kutsuttava.
Enkelit hymyilivät.
Yhtäkkiä enkelit höristivät korviaan. Oven takaa kuului vikinää ja raapimista. Yksi enkeleistä meni katsomaan ja raotti ovea: pystykorva, pörhöinen koira livahti sisään.
Pyhän Ukon hahmo muuttui:
— Gehennan komeroistako tuo koira pääsi?