— Kukapa heijät kaikki muistaa…, mutisi vihdoin Jooseppi.
Pyhä Ukko otti puhevuoron:
— Sinulla taitaa olla se harhakäsitys että jos kaikki syntisi luettelet ja niiden joukossa on paljon painavia, et muka saa jäädä tänne Taivaaseen?
— Ka sellainenhan minulla on käsityskanta, myönsi Jooseppi arasti nostaen silmänsä.
— Asianlaita ei ole niin, selitti Taivaan Ukko vakavasti. — Ylimalkaan se kyllä niin on, mutta teidän rämsänrantalaisten suhteen on täytynyt tehdä poikkeus. Tosiköyhät ja avuttomat ja henkisesti vaivaiset teistä päästetään aina Taivaaseen, vaikka syntisiäkin olette ettekä syntejänne liioin kadu ettekä tunnusta, mutta syntien laadusta riippuu, missä asemassa täällä Taivaan iloissa lopuksi olla saatte.
Joosepin pienet siansilmät leimahtivat riemukkaasti:
— Onko minulla siis pysyväinen sija täällä Taivaassa?
— Totta kai! nyökkäsi Pyhä Ukko nauttien Joosepin naivisuudesta.
Kenkkunen hädintuskin pysyi housuissaan, kun vastauksen kuuli. Yhtä hän vain ihmetteli: miksi ei Runtukka-Eemiä, mainiota ketunpyytäjää oltu huolittu Taivaaseen? Vai olikohan Eemi itse huipannut suoraan Helvettiin, jos siellä nähtävästi oli hyvät pyyntipaikat?
Enkelit nykäsivät Jooseppia takin liepeestä ja kuiskasivat: »Tunnusta pian syntisi, muuten Ukko tekee tottelemattomuudestasi uuden synnin!»