Jooseppi alkoi rykiä:
— Tuota niin, jotta niistä synneistä…
— Luettele! jymähti Pyhän Ukon ääni.
Mutta Jooseppi yhä vitkasteli, hieroi lakkiaan, raappi jalallaan ja yritti tirskahuttaa syljenkin kullankarvaiselle matolle.
»Elä Jumalan nimessä sylje!» kuiskasivat kaikki kolme enkeliä yhtaikaa
Joosepin korvaan.
Taivaan Pyhä Ukko veti kultakellon liivintaskustaan.
— Minä olen nyt tässä kärsivällisesti odottanut kymmenen minuuttia, hän sanoi, — mutta sinä et puhu suutasi puhtaaksi.
»Sakottavatkohan nuo korpirojun keitosta?» ajattelee Kenkkunen itsekseen. »Ja kuka tietää ettei niillä täällä Taivaassakin ole linnaa ja panevat tiilenpäitä lukemaan?»
»Puhu!» kuiskasivat enkelit huolestuksissaan.
Mutta Jooseppi vain hunteerasi, hunteerasi — tahtoi olla kaukaa-viisas — eikä saanut sanaa suustaan.