Nyt kajahti Joosepin korviin seikkaperäinen selostus kaikista hänen viimeaikaisista puuhistaan, joka selostus päättyi sanoihin:
Kieltolakirikoksistaan siis pyöreissä summissa laskien moraalisen
painon mukaan ….. 70,000 kg.
— En saamari-soi elämänpäivinäni niin äärettömiä kilomääriä ole keittänyt! ulvoi Jooseppi.
Hänen mielenliikutuksensa oli siksi väkevä että miekkonen pyörtyneenä vaipui lattialle. Saatettiinko Taivaassa mitata väärin?
— Antakaa hänelle virvokkeita! — Kun Jooseppi toipui enkelien tukemana, tunsi hän suussaan riikapalssamin maun — ei se ollut oikein riikapalssamiakaan, mutta äärettömän virvoittavaa se oli.
— Tarkistakaamme viimeinen summa, lausui Pyhä Ukko rauhallisesti. — Sanoppa itse, kuinka paljon jumalanviljaa olet tuhlannut tuohon aineeseen, jota te siellä nimitätte korpirojuksi?
— Ei niitä sentään seitsentäkymmentätuhatta kartu! penäsi Jooseppi. —
Piisaa seihtemän sataakin…
— Sinäpä sen sanoit, poikaseni, myhähti Taivaan Ukko kirkkain silmin katsoen hämmästyneeseen Jooseppiin. — Minä en omasta puolestani pidä viinanvalmistusta syntinä, kun siihen on oikeat edellytykset — nektaria täälläkin on juotu hamasta maailman alusta ja viina ilahduttaa ihmiset ja jumalat — mutta tokko sinulla, poika parka, on ollut oikeita edellytyksiä? Meillä lasketaan sata kiloa syntipainoa jok'ikistä jauhokiloa kohti, joka tuhlataan viinaksi leivän asemesta köyhän maan köyhimmällä perukalla, jossa kansa jyrsii petäjää. Sinä tunnustit keittäneesi seitsemän sataa kiloa. Syntipainosi on siis 100 kertaa 700 — toisin sanoen 70,000!
Jooseppi ei virkkanut mitään — hän oli masennettu.
Enkeli Immanuel luki: