— Summa summarum — asianomaisen Jooseppi Kenkkusen miehuuden aikaiset synnit tekevät yhteensä 100,000 kg ja koko hänen maallisen vaelluksensa syntitaakka siis, kuten edellä laskettu on, summarum summa 101,100, sanoo sata yksi tuhatta ja sata kilogrammaa.
Jooseppi pökertyi toistamiseen. Vekku kanslian oven takana raappi ja murisi…
* * * * *
Jooseppi Kenkkunen havahtui tajuntaan — taivaallisten urkujen humina jylisi hänen korvissaan ja lämpöinen lapsen käsi puristi hänen känsäistä kouraansa. Missä, missä hän oli? Hän avasi silmänsä — enkelityttö piteli häntä kädestä ja toisella kupeella istui Vekku nuollen toista kättä. Hänen edessään levisi kuin kirkko, urut jylisivät lehterillä, mutta alttarilla seisoi jättiläiskokoinen punnituskoje, jonka toinen vaakalauta oli äärettömän suuri ja väriltään musta, mutta toinen kuppi pieni, kupera ja kultainen. Vaakalaudat värisivät samalla tasolla ja sitä Jooseppi ihmetteli.
— Tämä on vaakakirkko, kuiskasi enkelityttö. — Elä hätäile — isä!
— Heittäkää hänen syntipainonsa vaakaan! kuuli Jooseppi Pyhän Ukon äänen korkeasta saarnastuolista. Jättiläiskokoinen vaakalauta täyttyi vuoren kokoisella möhkäleellä ja painui ryskyen alas alttarin lattiaan saakka.
— Ja nyt hänen ansionsa! käski Pyhä Ukko.
Se pieni vaakakuppi täyttyi puhtaalla, kimmeltävällä kullalla, mutta jättiläisvaakalauta ei ottanut noustakseen.
Pyhä Ukko katsoi muistivihkoonsa:
— Täällä on vielä merkittynä 1,100 kiloa kultaa. Lisätkää se! — Ja katso! Syntivuori kohosi — molemmat vaakakupit kieppuivat samalla tasolla.