— Lainaatko veturia, sanoo Roope, piskuinen, pippurisilmä mies, — minulta sikiöt mäenlaskussa säpäleiksi särkivät, oisi kirkonkylällä käynti, osuuskaupasta jauhoa tuon. Huomenaamuna saat takaisin.
— Lempoko teijät kaikki tänne kotaan lennättää? Halkometsässähän minä olen tavattavissa? Senkö rumahisen santarmi sulle suihkasi, että täällä olen? puhisi Jooseppi punaisena.
— Konsta tuo vain vastaan viuhotti ja pysähtymättä perään huuteli: »jos Ryysylässä pistäyt, niin navetan puolella on Jooseppi». Ja oikeinpa tuo sanoikin, sihisi Roope asiantuntevasti ympärilleen tirkistäen.
— Ei ole oikea paikka tapailla tätä miestä navetan puolelta, murisi
Jooseppi.
— Oikea tai väärä, vaan lainaatko veturin?
— Ka ota! tokasi Jooseppi vihaisesti ähkien kyykyllään nurkassa…
Roope on jo törmää alas menossa, kun Jooseppi huutaa hänet takaisin:
— Pirskautahhan tuosta piiskaryypyt… Ja kun toinen taas teki lähtöä, sanoi:
— Tottahan lihalliseen veljeen luottaa saa?
— Olenko minä pahemmastakaan sinua ilmiantanut? kivahtaa lyhytsäärinen
Roope.