Ja russakat kihisivät seinissä ja moniaat juoksivat kiivaasti lasten jalkojen lomitse yli rosoisen lattian, yksi tunnusteli tuntosarvillaan Jooseppi isännän saappaan kärkeä: »uskaltaisikohan?… isäntähän tämä on — hyvä mies — ei se potkaise…» Ja russakka kapusi kodikkaasti pieksusaappaan päälle, nousi ylös paikkulaista housunkuvetta ja heittäytyi isännän selkään, kiipesi, kiipesi — »se on tuo isännän selkä niin mukava muhkura — monasti tässä yön aikoina oli kommunistista kokousta pidetty… mitähän jos kurkistaisi ylemmäs — sillä on molemmat käpälät kirveessä kiinni…» Mutta Jooseppi isäntä hellitti yhtäkkiä kirveenpainantansa tahkoa vasten ja kopraa toisella kädellä niskaansa:
— Hyi hävytön!
Ja hän paiskasi russakan lattiaan niin että läpsähti, ja tämä alkoi pökerryksissään juosta kiekeroa, Jooseppi isännän katkerasti sylkäistessä perään ja sanoi jarauttaessa:
— Ihan tuppaavat tukkaan nuo russakan ryökäleetkin, helekutti ettei nykymaalimassa enää saa röönää, joka tappaisi.
Mutta Joosepin päähän ei olisi pälkähtänyt itse potkaista kuusikoipista kuoliaaksi — ei, russakka koko Rämsänrannalla oli rauhoitettu kotieläin, se sai elää ja sikiytyä vapaasti niin kauvan kuin Suomen tasavalta ei tarjonnut talonpojalle oikeata vanhanaikuista »keisariviheriää».
— Pitäisi heittää pirtti kylmilleen, sanoi tappurarukkinsa äärestä vanha ämmä. — Niin tehtiin meillä ennen Runtilla Rautiais-vainaan aikaan.
— Mitenkä sen heittää kylmilleen, kun ei ole toista pirttiä? tokasee
Aapeli poika ottaen sanat isänsä suusta.
— Osattiin tuota ennenvanhaan asuskella saunassakin russakkatapon aikana, muistuttaa ämmä ja lisää heti perään: — Vaan oli nuo ennen saunat ja riihetkin asuttavammat kuin tässä talossa…
— Ka kun kehikkoon muurin laittanee Jooseppi, niin joutaa kylmilleen, pirtti, sekaantuu nyt puheeseen emäntä Kaisa-Reetakin, jonka ikuinen mielihaave on että vuodesta vuoteen jääkylmänä kyyhöttävä kehikko valmistettaisiin lämmitettäväksi kamariksi.
Jooseppi isäntä ähkäsee pahasti, sylkeä tirskauttelee ympäri lattiaa ja viimeistelee kirvestään. Ei huoli vastata akkojen huomautuksiin, koska ne sattuvat hänellä kovin arkaan paikkaan.