Pienin lapsi, vuosikas Kurli Kustaava, alkaa kitistä kätkyessä ja
Kaisa-Reeta komentaa:
— Souvata, Irmeli, lasta, jotta äiti saa keittää pottuja.
Mutta Kurli kurluttaa kuin kurki likaisessa paidassaan, jonka alta vilkkuvat palleroiset, ryvettyneet kintut potkien kätkyen rikkonaista laitaa. Kuta kovemmin pikku tyttö huutaa, sitä kiivaammin, iso tyttö soudattaa kätkyttä, joka lonksaa ja jyrisee kuin puimakone. On ihan ihme ettei Kurli riepu lennä ulos lullustaan. Perunapadan äärestä Kaisa-Reeta virkkaa:
— Nälkä tuolla taitaa olla!
— Anna tissiä! määrää isä Jooseppi kimakalla sydämellisellä ja samalla tiukalla äänellään, nousee ylös ja menee ulos hänkin, Aapeli perässä.
Toisille lapsille on nautinto katsoa, kuinka äiti imettää Kurlia, siinä he seisovat kätkyen ympärillä ja tekevät huomautuksiaan:
— Katohhan kun on silimät pyöreinä kuin kissapököllä!
— Ketehhän kun tarraa kiinni ja lotkuttaa!
— Puroo piru! ilmoittaa Irmeli asiantuntevasti.
— Äiti antaa tittii! toimittaa pikku Einokin, jota itseään on syötetty rinnalla puolentoista vuotiaaksi asti. Pikku mieheltä tuppaavat liian suuret housut putoamaan, sillä henkselin tapainen kannatin on rapsahtanut poikki.