— Terveppä terveh! purisi Huhmarniemen Ukko Paavo.
— Ja sen minä sanon, jotta kun tulevana vuonna vaalit toimitetaan Rämsänrannalla, niin etuskuntaan, etuskuntaan, me sinut, Pappa-Paavo, täältä Petkelkylän ketunpesästä äänestämme, niin että pamahtaa!
Uskovainen Ukko-Paavo taisi tuntea saaneensa jotakin liikaa, koskapa äkkiä joutui hämilleen ja änkytti tulipunaisena:
— Ä… ä… älähän nyt na-naapuri! Eihän sitä nyt tuohesta takkia eikä lukkarista pa-pappia. Hehheh!
Ukkoa tuppasi naurattamaan ja naama oli autuaallisessa irvistyksessä.
Mutta Jooseppi vain jankkasi:
— Etus-, etuskuntaan…
Samassa ilmestyi Kaisa-Reeta vihaisena kodan oven auki temmaten ja tiuskasi:
— Voi turkin tuhnu tuota miehen morikkaa kun ilkiää juottaa Jumalan valitunkin humalaan!
— Hu-humalaan? kiljahti Jooseppi kimmahtaen ylös pölkyltä.— Siitä mustasta pässistähän me tässä kauppaa hieromme tämän Ukko-Paavon kanssa…
— Pässistä! Pässistä! niin se on assie…, päkättää Paavokin hätäilemättä ja tyytyväisenä sekä nousee hänkin lähteäkseen pirttiin, jossa emäntä toisikertaan on kahvit kiehauttanut.