Jooseppi vilkuttaa pienillä siansilmillään, mutta vallesmanni antaa suurten sinisten silmäinsä nauraa. Puhutaan kuiskaamalla:
— Ottaisin sinut sisään, en saata — siellä on vieraita. Vieläkö sulla on?
— Kolme kiloa tuolla aijan takana, sihisee Jooseppi. — Riimatavaraa.
Otatko Kalle?
— Toimita tallin ylisen nurkkaan heti hämärän tullen. Paljonko perit?
— Kolome…
Nimismies otti lompakostaan kolme uudenuutukaista sadan markan seteliä.
— Nämä on oikeastaan rokotusrahoja, vaan minä lainaan kass…
Hän vilkutti lempeästi silmiään rilliensä takaa, puristi veljellisesti
Joosepin kättä ja kuiskasi:
— Tulevan viikon lopulla…
— Käytkö ihan tosiaan, Kalle, köyhän majassa? innostui Jooseppi.