— Mitä sitä pötyä puhuu. Pikkuherra minä vielä olen, jos ensinkään mikään herrakaan…
— Ke, ke, kun on alhainen. Ette ilkiä sanoa meille maan tolloille — kyllä teistä vaan maaherra tulla voi.
— No kerrassaan! kimahtaa toinenkin isäntä, jolle on noussut hivuksille. — Ja hyvä kuvernööri tulookin tästä faltesherrasta! Sen minä sanon — se on sen sortin mies, jotta niitä sellaisia käenpoikia ei vain kukukkaan joka hongan oksalla…
— Ei kuku!
— Terve isännät!
— Terve Koskeliini! Kalleko se on sun ristimänimesi?
— Karolus tämä on — elä sinä Joona sotke eläkä hölöpötä.
— Kallehan minä vain oon, selittää nimismies, — koiruuksillani vain piirtelen papereihin Carolus — se on sellainen tapa siellä etelässä.
— Onhan teillä rouvai?
— On rouvakin ja kaunis onkin, kehuu vallesmanni vaimoansa. — Käykäähän isännät talossa, niin tutustutte. Me ollaan kansallisia…