Emäntä kaataa toiset kahviannokset. Hänellä on jotakin sydämellään — tekisi mieli puhua siitä nimismiehelle suoraan, vaan ei saa ulos.
— Tämä vallesmanni jääpikin nyt meille yöksi, toimittaa Jooseppi. — Kylvetään ja tarinoijaan kuin ryssän vossikat. Aapeli ja Irmeli — juoskaahan kohentamaan kiukaan pesää, jotta tulisi hyvä kylpy…
— Saatanpa jäädäkkin, sanoo vallesmanni. — Saunan lauteilla nukun — onhan se runollista.
Jooseppi pärskähtää nauramaan.
— Runollista! Vaan se se vasta onkin runollista, kun herra päävallesmanni oikasee pitkät koipensa Ryysyrannan karstasaunan lauteella!
Kaisa-Reeta katsahtaa nuhtelevasti aviomieheensä: tuo Joosepin tuttavallinen puhelu virkaherran kanssa jollakin tavoin kiusaa häntä. Käviköhän nuo peräisessä naukkaamassa?
— Ei ilkiäisi pyytää vallesmannia yöksi näin kelvottomiin kötyksiin, sanoo Kaisa-Reeta syvän harkinnan jälkeen. — Meillä on rähjä sauna ja tässä russakkapirtissä ette ilkiä nukkua…
Sekä vallesmanni että Jooseppi ehättivät yhtaikaa vastaamaan:
— Elkäähän emäntä kulta — kansan palvelijan täytyy tottua tilanteisiin.
Jooseppi puolestaan tiuskasi: