— Elä sinä, Kaisa-Reeta lossaa! Nämä on niitä miesten meininkejä…
Emäntä tahtoi kaataa kolmannen kupin vallesmannille.
Jooseppi iski silmää ja pinkasi rahilta.
— Vaan kehikkohan se mulla äsken jäikin näyttämättä. Pistäyhhän, vallesmanni, ennenkuin pimiä lankiaa, jotta tutustut kaikkiin pokseihin.
— Päästään vialle kai se on tullut koko mies, murisee Kaisa-Reeta
Joosepin hyppyyttäessä vierastaan taas ulos ovesta.
Mutta viiden minuutin kuluttua he taas palasivat pirttiin.
— Niin, semmoinen se on köyhän kehikko — nytkin oisi tarpeen vieraskamari, vaan kun ei koskaan saa tulipesää, visertelee Jooseppi.
— Vaan jos näistäpuolin jotenkin saisi, lohduttaa vallesmanni hymyilevänä ja punaisena kasvoiltaan.
Hän vähän maiskuttaa suutaan hörppiessään kolmatta kahvikuppia.
Mukavaa seurustelua jatkuu. Mökin lapset käyvät rohkeammiksi.
Einari Jaakoppi, pieni räkänokka, tulee ihan vallesmannin eteen ja
Liisa-Valpuri keimailee myös lähettyvillä.