— En minä nyt ihan samassa… Vaan olen tuota hänet nähnyt syömässä…
— Onpa sitä siinäi! laulaa Jooseppi pullikoiden puulusikalla pahkakupistaan.
— Pistäysin lähtiessäni tänne sisäministerin luona, kertoo vallesmanni.
— Vai pistäysit! Antoiko tuo kahvit? kysyi Jooseppi.
— Kahvitko? Ei se anna kahvia aina pääministerillekään, selittää vallesmanni.
— Liianpa ylevämielinen kuulostaa olevan, arvelee Jooseppi.
— Ei se ylpeä ole! kokee vallesmanni väittää.
— Ylypiä, ylypiä se on, joka ei kahvikuppia alamaisilleen tarjoo, väittää Jooseppi.
— Ei siellä joudeta kahvin kanssa huushollaamaan, vakuuttaa vallesmanni edelleen. Siellä on miestä kuin helluntai-epistolassa — ministereillä kiire niin ettei sylkäisemään kerkeä.
— Jottako niin on kiire? ihmettelee Jooseppi. — Ei se sitten taija se ministöörin salakku ollakkaan mikään herrasvirka?