— Aa! mutruilee ukko yskän ymmärtäneenä ja he pujahtavat peräkkäin pihalle ja menevät nurkan taa…
Amanta silloin, ihan vihan vimmassa Joosepin suosiosta ukon rähjälle, rätkää höysteet porisevaan pannuun niin että pärskät pirskahtelevat lieteen, ja kimahtaa ilkeästi:
— Hylyky kun on taas päissään tuo Joosepin retkale.
— Ei se päissään ole, puolustaa Mulli-Juuso.
— Maistanna out sinnäi! mäiskähyttää Amanta.
— Maistettu on muorinmäärä mieheen, selostaa nyt Harmajavaaran Hannes, — vaan emme hutikassa ole kukaan.
— Kuka teijät tietää…, sihisee Amanta ja alkaa kaadella kahvia kuppeihin.
— Hiiteenkö se rojukokki karkasi? kurnuttaa Karihtaniemen äksy akka ja saa syytä pyörähtää ulos ovesta.
— Eläkä tule, eläkä tule… Pysy pirtissä! kimahtaa avopäinen Jaakko ukko heristäen vapisevilla käsillään, kun Amanta kurkkii nurkan takaa häiriten vanhuksen ja Joosepin salaperäistä kaupanhierontaa.
— Nuolkaa vasikan häntää! räivää vastaan hamettaan huiskuttaen Amanta, pistävin silmin, — minäkö mokoman roikkaan vängällä tuppaun — kahville minä tulin tuota ryysyrantalaista kuhtumaan. Juotko vai et?