— En juo! huusi Jooseppi iloisesti.
— Vai et juo! suutahti silmittömästi Amanta.
— Ei köyhän kannata hotellissa mässätä, jatkoi Jooseppi.
— Ho-hotellissa? huiskasi vastaan Amanta tuikkivin silmin. —
Kenelläkähän tässä hotelli lie, jos ei ihtelläsi, rojukokilla…
Se sana »rojukokki» saitui aralle paikalle Joosepissa. Hän tempasi halon, mutta samalla Amantan pää vetäysi nurkan taa. Ukko Jaakko lököttävin housuin kämperehti pyörien ympäri tanterella ja, karhiten koukkusormin mustaa pörhöistä tukkaansa, kimahteli kähisten kuin käki:
— Senkö pir-pirhanan tähen tuo narttu taas Iaittausi hangelle kärkkymään.
— Miestä ja viinaa sen akan mieli tekee, naukui Jooseppi. Amantan virnistävä naama vilahti vielä kerran nurkan takaa, mutta ukot jatkoivat kaupan hierontaansa. Kuului aikamoinen maiskauskin, kun ukko Jaakko, pää kekallaan ja halkinaiset kinahuulet huipparassa, otti ryypyn siinä talvisen sabatin sinitaivaan alla Karihtaniemen harmaan mökin nurkan takana.
— Aa! pani ukko mielissään.
— Aa, matki Jooseppi, — koiruuksillani käsken tähän Kustinkin, niin mihinkäs Amanta pääsee.
Hän kävi tosiaankin vihjaamassa juron Kustin ulos pirtistä antaen tällekkin tärskäyksen.