— Sinäkö se nyt olet Ison Pappilan isäntärenki? kysyy Jooseppi.
— Ka minut valihti kirkherra tähän, virkaan, sanoo Aapo yksitotisesti.
— Mikäpäs siinä, sanoo Hannes, — kyllähän se tämä Aapo…
— Ossoon minä hevosta aijjaa ja vesiammetta kuskata. Ja siitä kirkherra tykkejää etten ouk kommuuti, selitti Aapo tosissaan.
— Vai siitä tykkejää! mutisi ivallisesti Mullimäen Juuso.
— Joo, jatkoi Aapo. — Vaan pistäysin minä tässä talvisyännä kirkherran kanssa iltamassa.
— Missä iltamassa se Aapo on käynyt? tiedustaa Harmajavaaran Hannes siivokseen.
— Ka siinä perheiltamassa, selittää Aapo tolkussaan. Ja lisää komeasti:
— Sitä täytyy ihmisen näät kannattaa jottain puoluvettai.
— Niinpä hyvinkin, naukuu Ryysyrannan Jooseppi. — Nuorisoseurako se sitä perheillatsua piti vai muu hulina?…
— Nuoriso! kivahtaa Aapo sylkäisten. — En minä kommuutissa käy. En pirhana vie käykkään kommuutissa!