— En minä putoa, huiskista vaan. Seis, seis Saparo-Matti, eläpäs siinä koparoi, jotta saan vuottoraipan kiinni.
— Kauvankos luulet viipyväsi matkalla, prinsessa Tytti Hyttinen?
— Iltakuutamossa kello kymmenen tulen takaisin! Presiis!
— No morjens sitten ja näkemiin asti. Terveisiä Ruijan rannalle.
Ja samalla Tytti Hyttinen paiskautui kultaiseen pulkkaansa, heilautti hihnan Poronsa selkään ja läksi kuin tuuliaispää Tuiskulinnan pihalta alas jyrkkää Valkiavaaraa.
Voi hirmuista vonkaa, mitä tuo tyttö meni! Ei näkynyt kuin lumitupru vain ja pienet kellot Kultakilinän kaulassa panivat yhtenä surinana että sirrrrrrrr! ja sarvet keikkuivat ilmassa ja taivaan rannalla heilahti tytön kinnas ja sitten näkyi vielä punakultahiippa horisontissa, vaan vähän päästä ei näkynyt kuin kärpäsen kokoinen musta pilkku valkialla ulapalla ja pian katosi sekin silmistä. Olipas siinä tyttöä, hih helkuti sentään!
Ei pääskynen kiinni saa, ei pyssynluoti ennätä, ei taivaan tuuli tavota, ei ihmisen ajatus perään lennätä!
Missä asti olet jo, prinsessa Tytti Hyttinen?
— Nuorusella! Sallatunturilla! Pyhätunturilla! Nattastunturilla!
Ounastunturilla! Koutokeinossa! — Koutokeinossa pikkusen annan
puhaltaa. Seis seis Bimbelibiili! Botso, botso Pohjanleimu! Halditshok!
Halditshok! Hiukkasen jäkälää — sitten hop!
Ja Tytti Hyttinen, se Tuiskulinnan reipas prinsessa, ajaa karahutti
Koutokeinosta yhdellä vilauksella Ruijan rantaan. Hammerfest!
Hammerfest! Minä tulin tänne vain pistäytymään ja sitä gobeliinin
mallia hakemaan.