Vær so söd, pige lille! vastasi Ruijan kuninkaan tytär ja antoi Tytti Hyttiselle gobeliinin mallin, sen, jossa Norjan tukkipojat tanssivat porofranseesia jenttain kanssa ja jossa revontulet hulmuavat.
Mutta sitten joi Tytti Hyttinen myös punaista kahvia sinisestä kupista keltaisen kerman keralla, ja Kultakilinälle annettiin kolme kiloa pumpernikkeli-kakkaraa Ruijan hovileipurista.
Vaan heti kun kuu nousi kello kuusi illalla, niin prinsessa Tytti Hyttinenkin nousi ylös ja niiasi syvään Ruijan kuninkaan herrasväelle ja sanoi että oli vähän kiiru kotiinpäin, kun piti ajaa pikkumutkan kautta, nimittäin Gellivaaran tietä.
Ja Gellivaaran ja Aavasaksan kautta Tytti Hyttinen sitten
Kultakilinällään tulla tuiskahti takaisin ja lauleli kuutamossa…
Niin, mitenkäs hän lauloikaan? Että:
Oi Kultakilinä!
Mun pulska Poroni!
Oi villi vilinä!
Oi oiva Oroni!
Kuin sukkelasti
Sie loppuun asti
Tyttöä lennätät!
Ja ennätät —
Oi hengen heija!
Oi lemmen leija!
Halditshok! Halditshok!
Pulkka lentää hop hop hop!
Vaan muistattekos lapsukaiset tuon Poron koko nimeä, sillä nyt loppui jo tarina, kun Tytti pääsi Tuiskulinnaan?
9.
Pappilan kanakammiosta.
— Kukkokiekuu! Kello on kolme! huusi Pappilan iso kukko yöpuullaan kanakammiossa, jossa vielä oli pilkkosen pimeä.
Mutta kaikki kanamammat vastasivat surkeasti vikisten kuorossa: