Aamuyöllä tyttö jo makasi aivan hiljaa.
Mutta seuraavana iltana isä taas sitoi tiuvut Paitaressu paran jalkoihin, vaikka tyttö vähän itkikin.
— Ei tässä auta, sanoi isä, täytyy oppia pitämään koipensa kurissa.
Seitsemänä yönä peräkkäin isä sitoi tiuvut Paitaressun jalkoihin. Ja seitsemäntenä yönä ei tyttö enää potkaissut yhtään kertaa. Sitten kun tiuvut jätettiin pois, niin luuli Paitaressu unissaan että kyllä ne muka vieläkin ovat jaloissa — eikä uskaltanut potkia. Sillä tavalla vähitellen lakkasi kokonaan potkimasta ja peitot pysyivät paikoillaan eikä tullut yskää eikä nuhaa eikä muutakaan romuskaa.
Vaan kaikki ihmiset alkoivat sitten nimitellä Paitaressua
"Tiukukoiveksi".
Semmoinen juttu.
13.
Pikku Pojan kirkko.
Isä ja äiti olivat sanoneet että ei pikku poikain tarvitse käydä kirkossa, kun eivät vielä ymmärrä mitä kirkossa tehdäänkään ja kun siellä viivytään niin kauvan että tulee kylmä ja ikävä ja rupeaa nukuttamaan. Vaan Pikku Poika vastasi että:
— Minäpä tuun kuitenkin!