"Pitääpä kysyä?" päätteli Pikku Poika ja nousi kiven päälle seisomaan ja huusi minkä jaksoi että:
— Pastori, pastori, jokos piisaa?
— Lukkari, lukkari, lopettakaa!
Silloin linnut lakkasivatkin laulamasta ja orava hyppäsi toiseen puuhun.
Pikku Poika luuli että nyt se kirkonmeno loppui ja aikoi laskeutua alas maahan, vaan samalla hän näki, kuinka muurahaiset kanervikossa raahasivat pitkää mustaa matoa: toiset vetivät ja toiset lykkäsivät.
Ahaa, ajatteli Pikku Poika, ne ovat kirkkomiehiä ja nyt ne hautaavat sitä Mustaa Aapelia.
Ja Pikku Poika hyrähti itkemään: "Voi Aapeli rukka, nyt sitä viedään kirkkomaahan eikä se enää saata puhuakkaan."
Pappi puun latvasta alkoi taas saarnata: "Jumalan lapsi, Jumalan lapsi" ja lukkari luritti sekaan "Piu, piu".
Pikku Poika kuunteli hartaasti ja pani kätensä ristiin.
"Miksikähän ei arkkipiispa pysynyt kirkossa?" ajatteli hän.