— Virsi seitsemän tuhatta seitsemän sataa seitsemän kymmentä seitsemän? komensi lukkari, koppalasit nenällä.
Ja minä aloin laulaa niin kauniisti kuin suinkin osasin. Että:
Kissa olen kis kis kis,
Mirri muuan miss miss miss,
Hiirtä himoon, kalaa myös,
Koiraa pelkään konnan työss',
Metsämies — lintu ties,
Lämmin mulle kotilies,
Kissa-kullat riemuitkaa,
Kermat kaikki latkikaa!
Niinpä minä vain lauloin ja — tiedättekös: Kissa pastori leppyi ja Kissa lukkari katseli minua vesissä silmin ja koko kissain seurakunta alkoi itkeä että minä niin kauniisti lauloin, vaikka en lukea osannut.
Ja kun kissain kinkerit sitten loppuivat, niin Kissa pastori sanoi kaikkien kuullen:
— Mirri Valkonen saapi anteeksi sen ettei osaa lukea kirjaa ja että ei ole muistanut ottaa mustaa takkia, sillä Mirri Valkonen osaa laulaa kauniimmin kuin kukaan muu. Ja sentähden minä kissain seurakunnan päämiehenä käsken kaikkia läsnäolevia kunnioittamaan Mirri Valkosta ja annan hänelle arvonimen: Direktor Kantuus. se tahtoo suomeksi sanoa Kissakoraalin kuningas, naukumisen tirehtööri.
Siihen loppuivat kinkerit ja minä juoksin kotiin.
Semmoisen hauskan tarinan jutteli kotikissa pirtin uunin päältä lapsille, jotka totisina uunin juurella kuuntelivat.
Ja kissa Mirri sai maitoa palkaksi.
3.