— Kiitoksia, arvoisa rouvasihminen, kunnianosoituksestanne, mutta sallikaa meidän ensin harkita asiaa. Vaikka meillä onkin seitsemän lasta ja köyhyys surkea, niin on sentään vähän vaikeata luopua rakkaimmasta lapsestaan.
— Niinhän se on, sanoi susivoudin rouva ja hyvästeli mökin väkeä.
Vaan kun susivoudin rouva oli lähtenyt mökistä, niin ukkopa pisti tuohipollot jalkaansa, paiskasi kontin selkäänsä ja läksi laputtelemaan suorinta tietä kaupunkiin. Ja kaupunkiin päästyä mökin ukko meni suoristaan sanomalehden toimistoon ja pyysi puhutella herra päätoimittaja. Sitten ukko taas hiidenhamppua laputti takaisin mökkiinsä ja myhähteli partaansa.
Vaan sanomalehti, joka levisi ympäri koko maailman, julisti seuraavana päivänä seuraavanlaisen uutisen:
Pohjolan Paratiisin avain löydetty! Täällä toimituksessa kävi eilispäivänä muuan mökin ukko kaukaisesta Napamaasta ja ilmoitti että hänellä on 2 vuotias poika, joka ei koskaan ole huolinut maitoruokaa, vaan syöpi ainoastaan sääskiä, itikoita, hyttysiä, mäkäröitä, herraskärpäsiä ja muita hyönteisiä. Ja koska me nyt kaikki tiedämme että sääsket ja muu metsän räkkä ovat Pohjoismaiden kirous, joka estää ihmiskuntaa nauttimasta Pohjolan tenhoa työssä ja huvissa, niin ymmärrämme, mikä tavaton merkitys on tuollaisella ihmelapsella. Hän tuopi meille sen kesärauhan, joka meiltä tähän asti on puuttunut, hän on — se avain, jolla Pohjolan paratiisin portti aukeaa. Kehoitamme kaikinpuolin kannattamaan tuota ihmelasta ja samalla muistamaan hänen köyhää isäänsä ja äitiänsä.
Tämmöinen ilmoitus oli sanomalehdessä luettavana siitä sääskensyöjästä lapsesta.
Ihmiset lukivat sen ilmoituksen!
Ja ukko tuli kolmessa viikossa rikkaaksi mieheksi.
Sillä tavalla nähkääs että kun ihmiset pyysivät lainata sääskensyömäri-poikaa mikä niitylle, mikä pellolle, mikä huviretkelle, niin siitä lainaamisesta ukolle aina maksettiin rahaa. Se poika näet jo popsi miljoonan sääskeä vuorokaudessa. Se söi sääskeä kuin masina silppua niin että ihan nauratti!
Vieläpä kehui että sääsket maistuvat erinomaisen hyvälle.