— Niissä on niin hienot ruodot ja imelä mehu! Ja ne sulavat niin helposti vatsassa! kehui poika.
Mutta siinä sääskensyöttämishurakassa oli lapsi unohtunut ristimättä.
Eräänä päivänä tuli siis Koirankuonan pappi ja sanoi äkäisesti:
— Mikä nimettömälle nimeksi pannaan?
— No panepa hänet vaikka Itikka-Iisakiksi, hökäsi ukko, joka nyt oli äveriäs mies ja kulki verkatakissa ja sandaaleissa. Ja pastori otti ja risti sen pojan tosiaankin Itikka-Iisakiksi, koska isänsä niin tahtoi. Vaan toiset lapset nimitteli sitä velipoikaa monilla muilla hauskoilla nimillä. Yks sanoi Hyttys-Heikiksi, toinen Mäkärä-Matiksi, kolmas Räkkä-Ransuksi. Mutta koko mailman sanomalehdistö mainitsi sitä poikaa "Sääskimasinaksi", se kun söi sääskiä niinkuin masina.
Sitten kun poika oli täyttänyt seitsemän vuotta oli hän niin lihava etteipä niin lihavaa poikaa ennen oltu nähtykään Pohjolassa. Mutta sääsket Lapista ja Turjanmaasta alkoivatkin jo hävitä ja siitä saivat ihmiset kiittää yksistään Itikka-Iisakkia.
— Tule kultainen Itikka-Iisakki meille! pyytelivät kaikki ihmiset kilvan, missä vain Iisakin kohtasivat. Ja poika sai juosta kaikki talot ja vielä takaisin tullessaan natusteli, narskutteli niitä sääskiään. Varsinkin hienot rouvat käyttivät poikaa budoaareissaan ja makuuhuoneissaan, jotta saisivat nukkumarauhan. Ei susivoudin komean rouvankaan kauniin nenän päässä enää näkynyt yhtään vihaista kärpästä! Ja kun pappi kirkossa saarnasi, niin nähtiin Iisakki joskus papin selän takana sieppomassa kielellään kiinni vihaisia kärpäsiä, jotka uhkasivat papin pääkaljua.
Mutta eräänä kevätpäivänä, juuri kun ensimmäiset sääsket taas sinkosivat metsästä, sanoi Iisakki isälleen:
— Isä on nyt rikas eikä isällä ole mitään hätää ja äiti elää kuin ison talon emäntä. Minä lähden nyt maailmalle itsekkin rahaa keräämään. Minua hiukan tympäsevät nämä Pohjolan sääsket.
— Mihin sinä, Iisakki kulta, lähdet? hätäytyivät ukko ja akka. —
Etkös tiedä että jos sinä menet pois, niin ei kukaan saa kesärauhaa?
— Mitäpä minä siitä välitän, vastasi ylpeästi Iisakki, se
Sääskensyömäri Poika, ja läksi kävelemään pois kotoaan. Ja
Itikka-Iisakki käveli — maailman toiseen laitaan asti.