Ja Musulmannein keisari ja Hottentottien ja Bashiboshukkien kuningatar panivat hänet syömään moskiittoja ja muita myrkyllisiä hyönteisiä, jotka kuumissa maissa häiritsevät ihmisen onnea. Ja Moskiitta-Matiksi siellä nyt poikaa sanottiinkin.
Ja minä luulen että siellä etelämaissa se poika on vielä tänä päivänäkin kärpäsiä syömässä. Mutta täällä Pohjoismaissa on Itikka-Iisakin poislähdön jälkeen ilmestynyt vielä enemmän sääskiä ja purevaisia kuin mitä oli ennen Iisakki-poikaa. —
Voi jospa se kultainen Itikka-Iisakki, Hyttys-Heikki, Räkkä-Ransu vielä tulisi takaisin! Voi jospa se tulisi yhdeksikään kesä-illaksi, kun järvi on peilityyni ja käki kukkuu korvessa ja koivunlehdet tuoksuavat!
20.
Miten kesävieraita saadaan.
Jylhänmeren rannalla, Pohjantähden valtakunnassa, seisoi kaunis linna, jossa oli kaikkea hyvää, mutta yhtä puuttui — siellä ei käynyt vieraita, koska se oli niin kaukana. Turhaan kutsuivat kuningas ja kuningatar sinne ystäviään, ei kukaan sinne asti joutanut.
— Meillä ei käy ketään, näyttää melkein siltä kuin Jumala olisi meidät hyljännyt! oli kuninkaalla tapana sanoa joka päivä. Johon kuningatar aina vastasi näin:
— Niin, niin, miksi rakensimmekaan linnamme Pohjantähden alle, parasta että muutamme pois kuumempiin maihin, jossa asuu ylhäisiä ihmisiä.
— Poisko? sanoi kuningas. — Eihän nyt poiskaan sovi muuttaa, kun on kerran rakentanut näin kauniin linnan.
Ja kuningas kulki ympäri linnaansa pää harmaana murheesta ja kuunteli tunturimetsän huminaa ja katseli meren ulapalle, jolla ei koskaan vieraslaivaa näkynyt. Ja kuta useammin kuningas tuijotti Jylhänmeren ulapalle, sitä ikävämmältä hänen elämänsä tuntui. Eivät lapsetkaan, Villi ja Lilli, jaksaneet isän sydäntä ilahduttaa, vaikka isä heitä kyllä rakasti.