— Mitäs siinä räkätät? kysyi kuningas synkästi.
— En sano! tokasi harakka ja lensi, julkea, tiehensä lekuttaen pitkää purstoaan.
Kuningas tuli yhä murheellisemmaksi. Harakatkin häntä härnäävät! Miksei se saattanut sanoa naurunsa syytä?
Herra kuningas ei saanut rauhaa ennenkuin läksi naapurin ukon pakeille.
— Miksikähän harakka minulle nauroi? kyseli kuningas naapurin ukolta.
— Minä sen selitän, vastasi ukko. — Harakka nauroi Teidän
Ylhäisyytenne tietämättömyydelle.
— Mitä minä sitten muka en tiedä? kysyi kuningas loukkaantuneena.
— Herra kuningas tietää sangen paljon valtakuntansa asioita, vastasi ukko siivokseen, — mutta sitä ei herra kuningas näy tietävän, miten kesävieraita saadaan.
— No sanoppas? ihastui kuningas.
— Naulatkaa laudanpätkiä kuninkaanlinnan räystästen alle, pohjoispuolelle pihaa, niin varmasti saatte kesävieraita!