— Miau, kurnau? kysyi kissa.
— Hau-huut! vastasin minä hermostuneesti. Meillä oli melkoinen hätä. Mutta Mirri se oli, joka keinon keksi. Hän hyppäsi nyt vuorostaan minun niskaani, löi ruoskalla selkään ja huusi: Heipparallaa, moksista vaan! Näin sitä sessulla ratsastetaan! Ja niin me putosimme molemmat vinhaa vauhtia alaspäin ja — molskahdimme järveen tuonne saunan eteen. Hulahti hieman vettä nokkaan, mutta minähän olen uimamaisteri ja Mirri on vanha perämies. Ja niin sitä taas päästiin kuivalle maalle.
— Kyllä minä sinut opetan! ärisin minä ja lipsautin kissaa korvalle.
— Kiitos kyydistä! vastasi Mirri kuivaillen itseänsä pyyheliinalla ja voiteli viiksiään juuston rasvalla.
En minä mahtanut hänelle paljon mitään!
Siispä me menimme molemmat pirttiin emmekä hiiskuneet isännälle halaistua sanaa että jo olimme syöneet päivällistä — tuolla taivaan valtakunnassa.
Niin, rakkaat lapset, saattaa sitä kissankin kanssa kuuhun lentää, vaan ei silti tarvitse joka pojan naskalin puun latvaan kiivetä!
4.
Uni-Matti.
Olkaa hiljaa lapset, niin Uni-Matti tulee! Ei Uni-Matti tule, jos huutaa ja heittää häränpyllyä sängyssä. Vaan kun on aivan hiljaa eikä puhele toisen kanssa ja panee silmät sirrilleen ja vuottaa, vuottaa, niin silloin hän pian tulee, se Uni-Matti.