— Se on pyssyn luoti, herra kapteeni, vastasi nähtävästi iloissaan näin helposta kysymyksestä puhuteltu.
— Pyssynkö? Rapapyssynkö?
— Hah? — ja luotiko? — Kyll' maar' se on semmoinen luoti kuin Piekola itsekkin! Mutta mikä se on? Hah? — Ei tiedä? Mikä patruuna se lienee — onko se Ravanterin patruuna, mitä, hah?
— Ei, herra kapteeni, se on kiväärin patruuna, jolla ammutaan…
— Vai kiväärin! —
Ahaa, vai niin, no… minkälainen se sitten on, hah? — Pyöreäkö niinkuin Piekolakin?
— Soikulainen se on ja messingistä, herra kap…
— Joo; — tällä patruunalla on ensinnäkin komea turkki ettei paleltuisi… sitä kutsutaan hylsyksi. Tämän hylsyn takapuolessa — hännässä on sillä nalli… ja vatsassaan on hänellä, tällä patruunilla sakeaa puuroa, ruutia… ja kun se nalli napsahtaa, niin tämä patruuni alkaa oksentaa… puuro tulee ulos kurkusta sellaisella voimalla että viepi pään mennessään: — "hänelle tulee vatta kipeä ja pää lentä pois!" Tämä patruunin pää, se kutsutaan kuulaksi… — Mitä, hah, eikö se ole niin?
— Jaa, herra kapteeni, niin on…
Kaikkien täytyi tunnustaa että kapteenin selitys ihan piti paikkansa.
Epäilemättä oli kapteeni lukenut kemiaa ja ymmärsi tärkeät kaasulait.