Sillat olivat likellä; ilma, niinkuin sanottu, tukalan kuuma. Minä tiesin ettei tähän aikaan päivästä ollut juuri pelkoa upseereista, jospa varin vuoksi vähän vapaamminkin pukeutui. Päästin sentähden sinellini laskut valloilleen ja viskasin sen hartioilleni. Ja kun minulla oli lintutakki päälläni jätin vyönkin pois.
— Mennään sitten!
Me astelimme silloille ja ihailimme niiden alla kohisevia koskia, joiden pyörteissä uiskenteli suuria jäämöhkäleitä; joki ei vielä ollut laskenut jäitään.
— Katsoppa tuotakin jäälohkaretta!
— No, mitäs siitä?
— Se pyörii paikallaan…
— Eikä pääse erilleen pyörteestä.
— Siihen se viimein sulaakin.
— Niin — ellei joku toinen jäälohkare sitä pois sysää!
— Tai koko pyörre kerrassaan häviä!