— Muistakaa siis että joka tulee kipeäksi, se on helvetin huono mies!
Me seisoimme hievahtamatta ja koetimme sulattaa, mitä oli sanottu. Raskas kenttävarustus, joka oli sälytetty hartioillemme — ja jota kantaessa minä en koskaan voinut olla vertaamatta itseäni ikeenalaiseen vetohärkään — sai aavistamaan että kovaa ponnistusta ja itsensä rääkkäämistä todellakin nyt kysytään.
Ja jokainen päätti kestää, vaikka suolet revetköön… Kukapa se sairasvaunuihin semmoisten uhkausten perästä!
"… Joka väsyy, se on raukka… se on akka… ja huono mies."
Ja kukaan ei tahtonut olla raukka, ei akka eikä huono mies!
Niine päätöksineen sitä lähdettiin.
Komppaniia komppaniian perästä, pataljoona pataljoonan perästä, rykmentti rykmentin perästä, — kunnes siitä muodostui mahtava miesjoukko, joka päästä katsottuna näytti loppumattomalta.
Kuvitelkaa mieleenne lakeata kenttää, sellaista, jossa ei kasva tuskin vaivaiskoivuakaan, ja joka on niin aava ettei metsän reunaa voi silmällä eroittaa! Kuvailkaa itsellenne yhä edelleen mätäkuun auringon paahdetta tuollaiselle autiolle lakeudelle! — ja olette saaneet himmeän kuvan siitä vedettömästä merenulapasta, jonka halki tämä rauhanaikuinen sotaretkemme alkoi. — —
* * * * *
— Mahtaa olla 40 astetta auringonpaisteessa? saan minä sanoakseni vierustoverilleni, jonka hurstisen puseron selkäpuoli on märkänä läpikotaisin ja jo höyryää hiestä.