4.
Ruustinnan nimipäivät.
On marraskuun 22:n päivän aamu. Rovasti, tullessaan aamiaispöytään, ilmoittaa reippain mielin että ulkona on ihana, kirkas pikkupakkanen ja lämpömittari osoittaa 13 astetta.
— Pojat! sanoo rovasti, heti kun on tarttunut suolakalaansa: — lähdetäänkö Airikaislammille luistelemaan?
Sitä ei tarvitse kahdesti sanoa! Pojat riemastuvat siinä määrin etteivät malta popsia lisää jankkia ja ovat yhtäkkiä valmiit, vaikka jaloissa oliskin paripuolet saappaat ja vaikka toista vantutta ei koskaan löytyisi "krupusta", johon se eilen on viskattu, vaan josta se ihan itsestään on joutunut siihen ihmeelliseen paikkaan, jonka nimi lasten sanastossa on "hukka".
— Eihän pappa ota Sannia? kysyy Ruffe.
— Eikä Virviä? toimittaa Iivari. Ja pappa julistaa:
— Eivät pikkutytöt jaksa kävellä. Sinne on pitkälti.
Pikku tyttöjen kasvot vääntyvät väärään, mutta mamma-ruustinna julistaa lempeästi:
— Pikku tiput pääsevät Olgan kanssa Hamppulammille kelkalla ookkaamaan. — Ja niinpä yhtäkkiä pappilan kaikki lapset ovat tyydytetyt — nimittäin nämä kotonaolevat, sillä neljä on kaukana kaupungissa, koulussa. Esko, Vihtori, Aune ja Väntti! Vuodet vierivät väleen, pian kai kohtalo kyyditsee nämäkin kotonaolevaiset toisen toisensa jälkeen sinne, jossa ei isän silmä eikä äidin hellä sydän lapsiansa vartioi.