Jumalaties keitä kaikkia vielä tuleekaan. Iso pappila on niin mieluinen vierailupaikka herroille ja talonpojille.
Ja Cecilian päiviä vietetään! Kahvikupit kilajavat, hillovadit hilajavat, totilasit punertaen heläjävät förmaakissa, piano soi, forttepiaano soi… Hoosianna Daavidin poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen — Cecilian päiville. Piikatytöt, tulipunaisina jännityksestä, hikihelmet nenän päissä, kantavat kahdella tarjottimella ja niiata niksauttelevat jokaiselle, "sotaherran" edessä he suorastaan vapisevat, niin oudosti polviin ottaa… Jälkitarjotin on kukkuroillaan neljänlaatuista vehnäistä: ankastukkia, sprittässiä, rinkilöitä ja piparkakkuja. Pastori Lauri Bonifacius Nordbom istuu keinutuolissa ja vinkkaa jälkitarjotinta kantavalle tytölle. Hörähtelee kuin vanha ruuna apekorin ääressä, pistelee väljiin taskuihinsa ja tuumaa:
— Minä vien vähän kottaa pienimmille simasuille — ne raukat kun eivät koskaan pääse kylään.
Pastori pitää sentään rajan, sillä Emma, hänen intelligentti rouvansa, heittää uhkaavia silmäyksiä.
Jumalankiitos: tuossa tulee jo viinitarjotin, hieno tuoksu tuulahtaa yli salin — 25 tummanvälkkyvää pikaria.
— Mi-minä olen tosin ab-absolutisti, hokee pastori naurahtaen herttaisesti, — mutta näin tantin päivän kunniaksi… Pruustinnan malja! Skål mina vänner!
— Skool! Kool! vastaa kaiku joka nurkasta ja madonnan kuvatkin näyttävät hymyilevän. Siihen aikaan ei vielä tunnettu keveätä "kippistä", vaan aina skoolattiin — hengessä ja totuudessa.
Yhtäkkiä neiti Solkkujeff on soittamassa porilaismarssia. Ukko Buxhöfden totilasinsa takaa polkaisee innostuneena jalkaa ja karkaa ylös, hän on aivan huumauksissaan tuohon tulenpalavaan… kaikki herrat ja ukot hyökkäävät sivuhuoneesta salin kynnykselle, vallesmanni — Immanuel on hänen nimensä — kopeloi ruostunutta sapeliansa ja brummaa kuin korvenkontio pitkän partansa sisää; "kuningas Miidaksen" silmät loistavat lapsellisesta riemusta. Hetki on sangen korkea, isänmaallinen!
"Mi Puolan, Lützenin ja Narvan
tanterilla verta vuot…!"
Rovasti itse seisoo hiukan ujona, mutta onnellisena lauhkeita savuja puhaltaen hopeahelaisesta piipustaan.