Jonakin päivänä, kun ruustinna paraikaa värjäsi villalankoja, saattoi pappilaan ilmestyä Buxhöfdenin tai Nordbomin koira "Jysky" tai "Turre". Silloin keksi iäti runollinen ruustinna yksinkertaisen keinon ilahduttaa naapureitaan ja koko kristillistä seurakuntaa. Hän värjäsi Turren turvan sinipunervaksi, käpälät keltaisiksi ja hännän viheriäiseksi sekä sitten, syötettyään koiralle riisiryynipuuroa ja piparkakkuja, ripustaen kaulaan runomuotoon sommitellun kirjeen, laski koiran vapaalle jalalle. Hiukan häpeissään oudosta kestityksestä juoksikin koira kotiinsa, ja nytpä riitti naapurinperheessä ja koko kylässä ihmettelemistä ruustinnan taiteellisista väreistä ja värssyistä. Koiran lipussa näet luettiin:
Turre tuli pappilaan
Ystäviä helssaamaan.
Mamma sattui färjäämään,
Kuinkas rupeet pärjäämään?
Jos oot sessa Nordbomin,
Riennä heti kotihin!
Hälsa hjärtligt alla hemma:
Että tulis meille Emma
Bonifaciuksen kanssa
Ingalunda för att dansa —
Koiralla on kaunis konkka,
Tulkaa koko konkkaronkka!
Ja sitenpä tämä koreaksi värjätty kuriiri sai toimeen hilpeät vieraskekkerit isossa pappilassa.
Maaliskuun alussa vieraili pappilassa henkiherra Coipelinus, iloinen vanhapoika, huvittaen sanomattomassa määrin sekä rovastia että ruustinnaa, jotka tekivät kaikkensa, jotta henkiherra tuntisi kuivan virkansa lomahetket paratiisillisiksi. Totisesti silloin tuoksahtelivat rasvaiset lihapullat ja höyrysi kuumavesi hopeakannussa. Saattoi ilmestyä joku maallikkosaarnaajakin, joku leveänaamainen Matti Järventakalainen "Reisjärveltä", jolla oli piispan lupakirjat turkin povessa ja kristillinen ketunhäntä kainalossa — mutta yhtä herttaisesti hänetkin istutettiin pappilan pöytään ja yhtä kuuma sauna häntäkin varten lämmitettiin perjantai-iltana ja yhtä vahvat vehnäviipaleet solahtivat alas tämänkin puolivillaisen, puolihurskaan kolportöörin kurkkutorvesta. Kaikki järkiään olivat siis tervetulleita erämaan pappilan kodikkaaseen touhuun ja rattoisaan rauhaan.
Ja niinpä, kun talven selkä vihdoin oli taittunut, tuli vähitellen kevättalvi, aukesivat maaliskuun kimmeltävät avaruudet yli lumiulappain ja erämaan luonto alkoi loistaa ihmevalossa. Taivas säteili haaleassa sinessään, iltatähden vilkutus oli lempeän värikäs ja iankaikkisuuteen kutsuva, tuoreen havun tuoksu päiväsydännä täytti ilman, kirkkaat jääkynttilät putkahtivat pappilan räystäisiin ja harakat nauroivat merkitsevää naurua. Humahtivat oudosti hanget, jotakin painahti maan povea vasten tiiviimmin, kaukana korvessa äännähti outo lintu ja jonakin aamuvarhaisena kopisivat salolla raskaan kanta-astujan askeleet — pörhökarvainen kontio siellä pakeni kierretystä pesästään. Pian sihisivät sivakat pedon perässä, salolla kalskahti ja kaikui, mutta kontio meni menoaan. Saipa sentään kuninkaallinen juoksija — hirvi — salasurmansa…
Sitten tulivat huhtikuun hanget, ukko rovasti hiihteli poikineen läpi metsien tai käveli karsien puita pappilan vaaran valtavia rinteitä — ihmeellinen toivo ja aavistus täytti erämaan kirkkoherran sielun. "Pian joutuu kevät, hanget sulavat, päiviä ilmestyy, purot purskahtavat lorisemaan, rantaporeet aukeavat — venheiden tervaus ja iloinen maalaus alkaa! Kaupungissa loppuu lukukausi — koululapset palajavat kotikorpeen — koittaa erämaan suvisesonki… Jumala olkoon kiitetty!"
6.
Vapunpäivä ja niin edespäin.
Vapunpäivä sitten! Korkeita lumikinoksia vielä pappilan pihalla. Pelloilla ja aitovierillä mustia pälviä, maantiellä pitkiä sulia. Jänismäen siimeksessä porisee oja syvällä hangen alla. Meriläissuolta hyökyy tulvavesi leikaten maantien puustavillisesti poikki. Rovasti kävelee pikkupoikainsa kanssa pitkin maantietä ja aukoo kepillään uria kevätvedelle. Pikkupojat uittavat tukkeja ja lastuja ja seuraavat jännityksellä, sukeltaako "laiva" siltarummun alitse. Sukeltaapa hyvinkin! Hurraa! Kevätvaris raakkuu kilpaa poikain riemuhuudon kanssa ja saunan takana istuu jänöjussi suunnitellen laihoretkeä. Riittää pappilan laihoista jyrsittävää kymmenelle jänikselle — ei rovasti sitä kovin pahakseen pane.
Siinä rovasti yhä haroo kepillään, ponnistaen oikein voimaansa takaa — ahaa: pääsipäs purskahtamaan vesi. Mutta mitä mustia pilkkuja näkyy mäen alla maantiellä? Sieltä tulevat kylän herrasväet juhlapäivällisille ja vappuillan viettoon. Lauri Bonifacius Nordbom astua konkaroipi pitkillä askelilla ja hoippuu puoleen ja toiseen. Kunhan ei suistuisi ojaan. Förbajskadt! nytpä hän putosikin, mutta pääsi ylös ja kiroilee kauheasti ja samalla nauraa. Toisetkin tulijat nauravat kappalaisen loiskaukselle. Nyt ne kaahlivat vesipaikan yli. Pastori kantaa paria poikaa niskasta kuin kissa penikoitaan. Eipäs nyt kaatunut! Vapunpäivä antaa ryhtiä ja elämänvoimaa. Sieltä tulee myös Buxhöfden pitkässä bonjourissa. Ja Rendulin. Ja koko kylä perässä. Hehheh. Kelpaa. Hyvää päivää, herra rovasti!