Hyvää papinvuotta! Paljon rasvaa ja vasikannahkoja, leipäjuustoja, villoja ja hamppuja! — Kiitoksia, kiitoksia! Vieraat olkoot hyvät ja kiivetkööt kartanoon. Siellä mamma ruustinna jo odottaa.
Papin rouvat, papin rouvat,
Nyt taas iloitkaat:
Koska saatte luottaa
Että kuusi vuotta
Vielä vissiin, vielä vissiin
Äijät elävät!
Hilpeä kappalainen sen laulun väräjävällä äänellä ja ukko Noan nuotilla virittää heti ison pappilan ovesta sisäänpäästyään. Tämä on suuri juhla erämaassa! Se syötetty vasikka on taaskin tapettu. Tippaleipiä ja simaa on tehty. Kas siinä tulee rakas Miidas "me' sin Nelly". Silmänsä loistavat. Tervetuloa! Välkommen, välkommen! Mitenkäs Ruukin Ämmä pauhaa? Ja Ruottuspuro? Vai on ukko Pellikassa pöhö. Sepä ikävä. Olkaa hyvät: ottakaa vähän yksinkertaista voitaleipää — en enkel smörgås! ilmoittaa ruustinna, ja silloin jokainen tietää että päivällinen on pramea — siitä ei puutu mikään höystö. Rakas Betty ja bror Immanuel, ottakaa lisää pudinkia. Oh kuinka kaunis vapunpäivä! Kanttori, olkaa hyvä, soittakaa Tonavan aaltoja tai Kaksoiskotkaa. Vai eivät kanttorin kanat muni. Mitenkäs resedat ja Annansilmät menestyvät Emmalla? Onko herra Bertel Belial Bux saanut montakin kymmentä haukea rysistä? Joutepuronko suusta? — Herrat tekee hyvin ja pistää sulamaan, julistaa vihdoin rovasti, ja illan aatekorkea puoli alkaa. Juuri samalla hetkellä alkaa myös piirileikki salissa:
Veijo, veijo veikkoset ja veijo, veijo vennen!
Missä on se rakkaus kuin meissä oli ennen?
Vanhat ämmät sanovat sen koskesta alas menneen,
Koskenperkkaajitten kanssa — fuur han need för strömmen!
Päivä ei pimene pohjolassa. Koko Karhuvaara hohtaa. Yötä ei enää ole, ei tule — on vain ihmeellinen valkeus ja avaruus. Mentäiskö katsomaan pappilan varsaa? Junnu! Talutappas se "Surun" varsa "Ilo" pihalle että vieraatkin näkevät… Ukko Saxa alkaa honottavalla nenä-äänellään väittää vastaan. Hänhän on fakkimies, on nähnyt sotahevosia. Ukko Hulukkonen — Kulkkunen tai Hulkkonen, sama se mikä nimi — kääntää yhtäkkiä huomionsa suurenmoiseen luontoon, raakkuu kuin rehellinen varis niin että riidanhaluiselta vallesmannilta unohtuu upseeriarvonsa. Kaikki nauravat. Skål sen asian päälle — lasit kilisevät kodikkaasti. Kevätyön jäniksiä alkaa koikkelehtia pappilan laihoihin. Renkipoika lataa suustaladattavansa ja hiipii navetan taa…
Ajöö, ajöö, kuuluu jyvä-aitan luota — siellä vappuvieraat laulaen menevät. Hullunkurinen sekakööri painuu alas mäkeä:
Niku — niku — niku — Naku — naku — naku —
Bror Bellman, bror Hallman och bror Kexell!
De togo sig supar hvarenda qväll! Pom — pom — pom…
Ja kiihkeän kimakkana kaikui barytonisoolo:
Kun minä kopinan kuulin, kultani tulevan luulin —
taas loukkasin leukani ikkunahan!
Joku juro vuokkilainen, korvenjuntikka, katsoo suu auki pirtin akkunasta. Herrat — ka niin, herrat…