— Pappa ei kääntäisi ennenkuin olen lukenut loppuun kuningas
Fjalarin, sanoo Ruffe runovihko käsissään.
— Klar att vända! kuuluu ukko rovastin valtias ääni — johon jo pikkupojasta on totuttu ja joka ruotsiksi tulkittuna on mahtava taikasana erämaan tuulessa. "Klar att vända" — silloin isä vanhus vääntää ruorin kampia. "Klar att vända" silloin kolmipurjeen kokka kääntyy päin vastatuulta ja halkaisijan toinen kylki pingoittuu — —
— Legoo! lekahtaa seuraava taikasana ja kaikki purjeet hulmahtavat toiselle laidalle, paatti kallistuu hirvittävästi, ryyppää vettä, purjenuorat kitisevät tammipyörissään, mutta seuraavassa silmänräpäyksessä kaikki on reilassa ja paatti halkoo vihaisesti kevätkylmiä, kuohupäisiä aaltoja — hauska kohina täyttää koko purren. Niskanselkä vyöryttelee sinimustia laineitaan, ulapalla ei näy muita veneitä, tämä pappilan pursi on kuin saloseudun jättiläislokki, jonka valkoiset siivet viistävät taivaan ja maan ääriä, kaukaisen rannan mökkiläinen sen huomaa — varjostaa kämmenselällään päivänkiloa vasten — utelee että mikä siellä selällä — muistaa samalla — ja ajattelee:
Ukko rovasti paattineen, poikineen!
Vaaman kallion juurelta kohoaa purjeniekka Terävää nientä kohti — siinä tehdään taas yksi "klar att vända" ja paatti luovii Jalonniskaan. Siitä kiivetään jo Luvalaisniemeen — vielä yksi mutka — ja pursi syöksee kuin hirnuva hevonen Niettussaaren niemeen. Koirat päistikkaa veteen — eivät malta odottaa. Raudoitettu köli raapaisee rantakiveen — poikajoukko kirmaisee maihin. Ituperunat ja eväät kannetaan saareen.
Oi terve Niettussaari! Ainoa maailman kartan pilkku, jolla ihminen tuntee itsensä vapaaksi. Ainoa taivaan alainen jalansija, jolla ihminen muistaa olevansa. Jumalan kuva ja riemusta pyörähtää ja huutaa hihkasee halloota salmentakaista metsän kaikua kiusotellen. Ainoa paikka, jossa ihminen nauttii kaikesta mitä tekee: heittipä vaikka kuperkeikkaa mättäikössä, pudottipa vaikka silitysraudan savupiippuun niin että koko kalatupa on kuin sisäänlämpiävä sauna, hakkasipa vaikka kuinka sitkaita halkoja ja söipä ravinnokseen vaikka koiranputkia tai pieniä kivenmukuloita. Kaikki siellä maistuu.
Nähkääs ukko rovastia, kuinka hän hymyilee ja tyytyväisenä mumisee hääriessään hellan ääressä. Se on ainoa kyökki auringon alla, jossa pappa A.B.C on ylikokkimestarina ja jota hän ei häpeä. Antakaamme hänen itsensä keittää kahvit, niin tiedämme että se maistuu hyvältä.
Esko kohentelee hellauunia. Väntti tekee halkoja niin että kajahtelee saaren kumea tanner. Vihtori ja Ruffe kääntävät peltoa niin että hiki pisartelee. Isä ja Väntti tulevat avuksi.
Iivari istuu keinussa valtavien petäjien välissä ja kiikkuu niin että pieksut taivasta tavoittelevat.
Honkain keskellä mökkini seisoo
Suomeni soreassa…
Hoi laari laari laa!