— Tiedättekö mitä, armaat veikot ja siskot, — sihisee neljän kyynärän korkuisessa oljessa heiluva tähkä: — minun päätäni huumaa niin suloisesti, mitähän se oikein on?
— Niin minunkin päätäni! selittää vieressä nuojuva rukiintähkä: en ole koskaan ennen tuntenut näin ihanaa tunnelmaa.
— Minun päätäni huumaa myös niin hauskasti, yhtyy keskusteluun kolmas tähkä.
Ja seuraavassa hetkessä satatuhatta — ei, kokonainen miljoona rukiintähkiä laulaa valtavassa kuorossa:
— Minun päätäni myös! Minun päätäni myös!
— Mitähän se oikein on? huudahtaa yhteissihinän lomassa jälleen jättiläistähkä. — Suvaitkaa huomata: mitä hienoja hetaleita, silkkikoristeita meihin on ilmaantunut juuri tänä päivänä? Sanokaa, hyvät ystävät, onko kummempaa kuultu ja nähty? Mitä meissä oikein tapahtuu?
— Mepä tiedämme salaisuuden! huusi tuhat laitimmaista tähkää pientaren rajalta. — Ukko rovasti käveli aamulla tästä ohi, katseli meitä sangen tutkivasti, silittelikin kolmea päätä ja hymähti pikkutytölle, joka hyppeli hänen perässään kukkia poimien…
— Mitä hän hymähti? huudahtivat kaikki tähkäpäät yhteen ääneen, henkeään pidättäen uteliaisuudesta.
— Hän ilmoitti että me heilimöimme…
— Mitä se on? suhisi tähkäarmeija.