— Iivari, halloo! Tule pois. Lähdetään kotiin.
Kuin unessa kävi paluu Mustalta lammelta.
Aamuaurinko jo punersi yli pappilan ruisvainion, kun askelten kumina kuului.
— Kas, pojat palaavat ongelta, suhisivat pellon laitimmaiset tähkät siristäen uinailevia silmiään.
Vavat kalahtivat tikapuita vasten. Vanhan Puolen ovi rasahti. Mutta toinen nuorukaisista, ennenkuin meni maata, otti pöytälaatikosta päiväkirjansa:
Oli yöhyt niin lempeä…
Hän kirjoitti ensimäisen runonsa.
18.
Lastenkamarista aikaihmisiksi.
Iki-ihmeellinen on ihmisen ikä. Aivankuin salavihkaa erämaan pappilan lapsiliuta kasvaa huijotti aikuiseksi, viidet, kymmenet, jopa viidetkolmatta vuodetkin vierivät vilahtaen ajan virrassa.