Joka tapahtui. Mutta virallinen puoli ohjelmasta ei päättynyt tähän. Bux kaipasi vielä jotakin ja seuraavassa hetkessä hän teki syvän kumarruksen vanhemman seurakunnanopettajan edessä ja pyysi kohteliaasti:
— Rovasti on hyvä ja vastaa vainajan puolesta!
Se tuli kuin pyssynsuusta ja hiukan ällistyneinä katselivat herrat toisiaan. Mitä se tuo Puksi oikein toimitti?
Mutta Puksilla oli vilkas mielikuvitus ja kun ei rovasti suvainnut vastata, niin hän itse taas suoritti senkin urakan. Hän sanoi että "tyyrmanni Kanaljus vainaa ja musteri ynnä minä itte" kyllä tiedämme, missä määrin me ollaan suuria syntisiä, mutta hänen mielestään on hiukan varomatonta että vainajaa nuorempi mies niinkuin tuo Nuurtpummi — varsinkin, koska ryyppää paljasta teevettä — tulee peijaisissa huomauttamaan päivänsankarin suurista synneistä. Josta syystä hän, Bux, Ruukin entinen vörvalttari ja seurakunnan sihteeri, nyt esittää että laulettaisiin kauniilla äänellä sulosointuinen virsi uudesta virsikirjasta, että…
Ja ennenkuin kukaan kerkesi panna vastaan, jättiläinen Bux puhalsi kuin pasuunasta (polkien jalkaa ja heiluttaen kättä):
Mä oksalla y-y-y-limällä
Heilun Harjulan seee-länteen!
Veet sinervät siiil-mäellä
Tääll' tarjouu tuuu-hanteen.
Ja Längelmän veee-ten kalvot
Ho…
Naisväki ja molempain pappilain nuoriso hyökkäsi ovelta katsomaan, miten Iso Puksi lauloi ja löi tahtia kädellään, joka melkein ylti laipioon. Hän näytti todellakin heilahtelevan tilanteen ylimmällä oksalla.
Siinäpä sitten kaikki mitä kronikan tarvitsee kertoa. Voisimme nykyaikaisesti vielä lisätä: "Rattoisaa ristillistä seurustelua jatkui sitten puoleen yöhön saakka ja kaikki läksivät tyytyväisinä kotiinsa." Leppoisan kesäyön hämäristä kaikui pihalta kuistin edustalta avopäisen, punakan ja pönäkän Buxhöfdenin juhlallinen ääni: Musteri hoi, tule sanomaan hyvästiä vieraille! Ja saatat tuota niiata rovastille, vaikka se ei vastannutkaan vainajan puolesta…
Sellaiset olivat ukko Galeniuksen maahanpanijaiset erämaassa ja joka niistä pahaa sanoo, hän olkoon anathema maranata.
20.