Voi rakas Junnu, totisesti sinä tiedät nämä kaikki ynnä paljon muuta, sinun silmistäsi on ikuisessa yhteentulossa ja ikuisessa eron haikeudessa vierähtänyt yhtä monta kirkasta ilon ja surun vesikarpaloa kuin kyyneliä papinlasten silmistä.
Mutta kevät-kotimatkat, konsa käki jo kukkui ja Kytöperän rinteillä vielä virui korkeita kinoksia ja papinpojat heittelivät toisiaan viimeisillä lumipalloilla ja kotijärven yli ei noin vain päätäpahkaa päässytkään… ah, Junnu, Junnu, sinä muistat nämä kaikki, miten metsärantoja kahlattiin ja vaapperan venheen varassa railoja myöten kirkonkylän puolelle rapisteltiin.
Tuhannet kiitokset, paras pappilan Junnu, tuhansista kyydityksistäsi kymmenhenkisen perheen puolesta!
Ja olkoon tähän sukukuntamme syleilyyn suljettu myös sinun Riitu eukkosi — jos itse sitä halunnet — Riitu, joka asui ikänsä kaiken "Riitun kamarissa" eikä sen kummempia toimittanut kuin vain piipunnysäänsä veteli, mustaa pannuansa nokasta pusersi, risuja kokoili — ja samanverran köykäisiä juoruja — ja sinua, ukkoansa edusti, mutta — siinäpä sitä olikin. Riitun ja Junnun kultahäissä minä tahtonut olisin olla, mutta mitenkä ne lienevätkään livahtaneet rovastin ja ruustinnan kultahäiden jälkimainingeissa, sitä en tiedä. Ja jos en missään muualla tämän viheliäisen planeetan päällä liene tanssin askelta hypännyt, niin Junnunpa ja Riitunpa kultahäissä vihdoinkin tuon taidon olisin opetellut. Minä joikkaan häntä, pappilan vanhaa Junnua!
21.
Runoileva vanha pappila.
Oi ainiaaksi paenneita päiviä, ah erämaan pappilan vuosisataisveisua, kaukokorven simfoniaa! Pappilan kymmenestä perheenjäsenestä kahdeksan kirjoitteli runoja. Äiti ruustinna ikäänkuin ensimäistä viulua soitti tässä orkesterissa, pojat ikäänkuin torvea toitottivat, huilua puhaltelivat tai kahdeksankielistä kannelta kaijuttivat, tytöt tamburiinilla tahtia takoivat ja viimeisenä pimpatti korven korkeassa ilmastossa pirteä piccolo.
Tra-la-laa! Tra-la-laa!
Mistä he kaikki lauloivatkin, kustapa kujertelivat? Lauloivathan Lapinkin lapset, heinäkengät heittelivät nokisilta nuotioilta, hirven harvoilta lihoilta… niin mikseivät laulaneet olisi nämäkin lapset.
Vanhan pappilan pihoilta,
Vanhan Puolen vuotetulta,
Ullakon unisijoilta,
Vinttikammarin viluilta,
Kotisaunan kiukahilta,
Kotirannan raikumilta,
Suuren järven selkäveeltä,
Kalasaarensa savuilta!