Mutta kahdella veneellä sitä mentiin. Lasten luku oli jo karttunut viiteen. Pienintä pipanaa pideltiin kiinni ettei se puljahtaisi. Yksi naskali piipotti veneen kokassa ja heilutti keppiä.
Korkeasta korvesta pamahti pyssynlaukaus, jonka kaiku mahtavasti ponnahteli rannasta rantaan.
— Isä kai se siellä ampui linnun, selittivät lapset.
— Tai oravan, mistä sinä tiiät! penäsi toinen.
— Karhun! keksi kolmas.
— Ei täällä ole karhuja! väitti neljäs.
— Onpa! intti toinen.
— Eipä!
— Onpa!…
Hälisevässä riemusaatossa saapui ukkorovasti poikansa asunnon rantaan, jossa kaunis pikku miniärouva oli vastassa. Ylös törmää noustiin, pylväsporrasten kautta kunniavieras peräsalonkiin suoraan ohjattiin.