— Kahdeksankymmentä markkaa! sanoi kierosilmä.
— Etkös kuullut, helkkarissa, että tää on vanha sukukello, kähisi Vihtoori. Älä viitsi tinkiä köyhältä s—nalta.
— Kahdeksankymmentä markkaa!
— Anna edes satakymmenen!
— Kahdeksankymmentä markkaa! jankutti kierosilmä, jota eivät mitkään inhimilliset tunteet näyttäneet liikuttavan.
— No, olkoon sitten menneeksi sadallaviidellä, helpotti Vihtoori.
— Kahdeksankymmentä markkaa!
Surku-Vihtoori tuhersi taas itkua.
— Oi voi p—na! Anna sata!
— Kahdeksankymmentä markkaa.