Sitten kun isän käsi oli väsynyt, turvautui hän jalkaansa ja potkaisi minut ulos ovesta ennustaen, että minusta tulee ulosottoapulainen tai raastuvanoikeuden haastemies tai joku muu yhteiskunnan vihaama olento. Koska tunsin kärsiväni vääryyttä, tein useita suunnitelmia valmistaakseni ukolle jonkun epämiellyttävän yllätyksen, mutta mikään niistä ei tuntunut käytännölliseltä. Isäukko on vanha, viisas ahven, joka ei helposti tartu typerästi valmistettuun syöttiin. Aloin jo tulla toivottomaksi, kun taivas samassa armahti minua ja lähetti tielleni Hiskias-enon.
Hiskias-eno on jonkinlainen toisen luokan kauppanero jonkinlaisessa toisen luokan kaupungissa Pohjanlahden rannalla, ja hän käy silloin tällöin pääkaupungissa vähän hummaamassa eli hoitamassa liikeasioitaan, niinkuin hän itse sanoo. Näillä pääkaupunkiretkillään on hän tavallisesti meillä yötä.
Hiskias-eno tapasi minut aseman lähellä ja tarttui kaulukseeni ja ravisteli minua tuokion, antaakseen minulle aikaa järjestää ajatuksiani, ja sanoi sitten, että hänellä on paljon asioita kaupungissa, niin että hän ei oikein ennättäisi käydä meillä ennenkuin lähtee liiketuttaviaan tapaamaan, mutta että hän on aikonut tulla meille yöksi. Hän sanoi tietävänsä, että minulla on aina omat portin ja ulko-ovien avaimet taskussani, ja pyysi saada ne lainaksi.
En olisi mielelläni luovuttanut avaimiani, mutta eihän siinä muukaan auttanut, ja eno pisti avaimet taskuunsa ja pyysi minua sanomaan isälle ja äidille terveisiä, ettei häntä tarvinnut odottaa, jos hän sattuisi viivähtämään vähän kauemmin. Hän tulisi kyllä omia aikojaan sitten kun ennättää, ja menisi vierashuoneeseen nukkumaan.
Minä tulin kotiin vasta päivällisajaksi, mutta en muistanut puhua Hiskias-enosta mitään. Myöhemmin illalla minä sen sitten muistin, mutta arvelin, ettei minun sopisi jättää niin kiitollista tilaisuutta käyttämättä, ja aloin sentähden jutella viimeaikaisista lukuisista murtovarkauksista. Näin, että isäukko alkoi höristellä korviaan, ja kun sitten kerroin, että viime yönä oli varas tunkeutunut väärällä avaimella erääseen meidän talon viereisessä portaassa olevaan asuntoon ja ilmaisin pelkoni, että piakkoin olisi meidänkin vuoromme joutua ryövärien saaliiksi, niin tuli ukko kovin levottomaksi ja sanoi, että Ranskanmaassa on jotakin mätää ja meidän maassamme myöskin, kun ei hallitus kykene turvaamaan rauhallisille kansalaisille kuuluvaa lain suojaa.
Äiti hymähti vähän pilkallisesti ja sanoi, ettei ainakaan isän tarvitse pelätä mitään, hän kun on aina kehunut urhoollisuudellaan ja suurilla käsivoimillaan, johon isä vastasi, että avoimessa ja rehellisessä taistelussa hän kyllä ottaa pehmittääkseen vaikka kokonaisen rosvojoukon, mutta pimeässä hiipivää kavalaa lurjusta vastaan on rohkeinkin mies turvaton. Minä sanoin silloin, että jos minä olisin aikamies, niin ryhtyisin minä väijymään varasta oven sisäpuolella, ja kun rosvo olisi päässyt sisään, niin hyökkäisin takaapäin hänen kimppuunsa ja pujottaisin säkin hänen päähänsä ja tekisin lurjuksen sillä tavoin taisteluun kykenemättömäksi.
Isä irvisti halveksivasti ja sanoi, että jos minä olisin aikamies, niin hyppäisin minä ulos ikkunasta varkaan sisään tullessa ja katkaisisin molemmat koipeni ja toisen puolen kylkiluistani. Isäukko sanoi, että kyllä hän neuvomattakin tietää, mitä on tehtävä silloin kun ratkaiseva hetki saapuu.
Minä en vastannut mitään isän pistopuheisiin, mutta vähän myöhemmin kuulin isän keittiössä tiedustelevan jotakin tyhjää jauhosäkkiä, ja silloin tuli minulle niin omituisen hyvä olo.
Päätin pysytellä valveilla odottamassa Hiskias-enon tuloa, voidakseni olla avuksi enolle, jos hänelle hyvin hullusti rupeaisi käymään, mutta eno viipyi tapansa mukaan niin kauan, että minä väkisinkin nukahdin.
Heräsin aamuyöstä kauheaan rytäkkään.