Eno oli tullut kotiin aika sumussa ja koettanut saada avainta amerikkalaiseen eteisoven lukkoon, kun isäukko oli kuullut rapinaa ovelta ja hyökännyt tyhjä vehnäjauhosäkki aseenaan enon kimppuun sekä pujottanut karjuen ja apua huutaen säkin enon päähän juuri kun eno vihdoinkin oli onnistunut saamaan oven auki. Samalla oli äiti avannut ikkunan ja huutanut poliisia.
Eno oli ehkä jonkin verran hämmästynyt tällaisesta vastaanotosta ja luullut joutuneensa erehdyksessä väärään paikkaan ja ryövärien luolaan. Sillä hän potki ja huitoi ympärilleen kuin hullu ja saikin annetuksi isälle muutamia aika muksuja, vaikka hänen päänsä olikin säkissä. Niistä isä vasta oikein julmistui ja kaatoi enon maahan ja sitoi säkin suun hänen kaulaansa, niin että eno ehkä olisi kuristunut, elleivät hänen kovat kauluksensa olisi pelastaneet häntä. Sitten sai isä enon vatsalleen ja istuutui kahdareisin hänen selkäänsä ja leipoi häntä aikalailla nyrkeillään, huutaen koko ajan apua, vaikka eno ilmeisesti olisi ollut enemmän avun tarpeessa.
Minä en ehtinyt paikalle selittämään väärinkäsitystä, ennenkuin poliisi oli ennättänyt tunkeutua sisään.
Kun enon kädet oli lujasti köytetty selän taakse, riisuivat poliisi ja isä säkin hänen päästään. Eno oli kasvoiltaan aivan valkoinen, josta päättäen säkin pohjalla oli vielä ollut vähän vehnäjauhoja.
Isä ja äiti hämmästyivät aikalailla, tuntiessaan murtovarkaan enoksi. Poliisi päästi enon kädet vapauteen ja lähti naureskellen tiehensä.
Sitten alkoi eno selittää asiaa, ja selitettyään sitä jonkin aikaa myöskin omasta puolestaan alkoi isäukko etsiä nahkahihnaansa ja minua.
Hihnan hän löysi, mutta ei minua. Minä nimittäin olin arvellut, että enempi läsnäoloni olisi tällä kertaa tarpeeton ja olin poistunut poliisin mukana.
Minun avaimeni otettiin takavarikkoon, niin että minun täytyi teettää itselleni uudet avaimet, mutta niitäpä minä en sitten enää lainannutkaan kellekään.
IV
Lopetettuani kertomuksen vallitsi vaunussa jonkin aikaa jollain tavoin ristiriitainen tunnelma. Muutamat matkustajat nauroivat ja sanoivat, että meillä mahdetaan viettää ihanteellista perhe-elämää, mutta jotkut toiset katselivat minua hieman epäystävällisesti. Eräs lihava rouva huokaili ja keinutteli yläruumistaan ja sanoi nuorison villiytyneen kuluneina sotavuosina aivan hirvittävästi, ja eräs toinen, laiha rouva, jolla oli silmälasit, sanoi, että kaikki riippui kasvatuksesta, ja että on verraten hyviäkin perheitä, joissa ei ymmärretä järkiperäisen kasvatuksen alkeitakaan.