Hra Sarvikkaan huomautettua kukkojutusta selitti hra Kenonen, että sekin oli ollut vain taitava teatteritemppu gulassien uskottelemiseksi, että hän mukamas olisi ollut hönössä. Samalla hra Kenonen sivumennen mainitsi Sarvikkaalle käsittävänsä, että hra Sarvikas on esittävä asian oikeassa valossaan etenkin rouva Kenoselle, jos pahojen kielien ilkeämielisyyden takia olisi tarpeellista vedota joihinkin todistajiin, mihin Sarvikas vastasi osaavansa kyllä puhua niin kuin asiat ja asianhaarat kulloinkin vaatisivat.
Tämä lupaus näytti vierittävän näkymättömän, mutta melkoisen painavan kiven hra Kenosen sydämeltä, ja hra Kenonen alkoi pilkata ja soimata gulasseja heidän sopimattomasta ja jumalattomasta elämästään, joka ei hänen mielestään kuitenkaan voinut maailmassa niin paljon pahennusta matkaansaattaa kuin luulisi, koska mainitut gulassit olivat tavallista tyhmempiä miehiä, niin ettei heistä ole sanottavaa hyötyä edes pahuuden voimien palveluksessa. Hra Kenonen sanoi sekä kokemuksen että tieteellisen tutkimuksen osoittaneen, että ihmisten enemmistössä piilee tyhmyyden ituja, mitkä noissa gulasseissa ovat troopillisissa viinahöyryissä kasvaneet suuriksi sinappipuiksi, jotka hämmentävät heidän järkensä valon niinkuin kuun nousut ja laskut himmentävät Pohjolan kesäisiä öitä.
Hra Kenonen kuivasi hikeä otsaltaan ja ilmoitti taakseen jättämänsä gulassiseurueen sairastavan akutishööristä aivojen pehmennystä, luullessaan voivansa pitää semmoista miestä kuin Kenosta narrinaan. Hra Kenonen huomautti sattuvasti, että se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa, ja päästi sitten ankaran naurunräjähdyksen, joka hra Kenosen olemuksen syvistä uumenista tullen muistutti Vesuviuksen tai Strombolin naurua, sikäli kuin voimme kuvitella niiden alkavan nauraa lyhytjärkisille gulasseille.
Hra Kenosen jymeä nauru houkutteli paikalle laivan kapteenin ottamaan osaansa ilosta juuri kun hra Kenonen kumoamattomasti todisteli hra Sarvikkaalle, ettei hän, hra Kenonen nimittäin, voisi juovuksiin päästäkään, vaikka tyhjentäisi puoli pulloa konjakkia yhdellä siemauksella. Kenonen ilmaisi salaisuutena, että hänellä on rautainen luonnonlaatu siinä suhteessa.
Kapteeni pudisteli epäilevästi päätään ja lausui varmana vakaumuksenaan, että jos kuka tahansa, myöskin hra Kenonen, tyhjentäisi pullon konjakkia yhdellä henkäyksellä, niin olisi hän hetken kuluttua kutakuinkin kypsä mies.
Kun ei asiasta muuten voitu päästä yksimielisyyteen, kysyi kapteeni, olisiko hra Kenonen valmis näyttämään taitoaan, jos kapteeni asettaisi hytissään konjakkipullon hra Kenosen käytettäväksi?
Hra Kenonen huomautti nykyaikaisen luonnontutkimuksen osoittaneen alkoholin sopimattomaksi ihmisen elimistölle, mutta koska totuus hra Kenosen mielestä oli kuitenkin asetettava ylemmäksi kaikkea muuta, niin oli hän valmis tällä kertaa vähän löysäämään periaatteistaan, kuitenkin vain tämän ainoan kerran, ja näyttämään kapteenille olevansa sanansa kokoinen.
Niin siis lähdettiin, laivan lähestyessä erään tunnetun kirkonkylän laivalaituria, minkä ääressä toinenkin höyrylaiva näkyi savuavan, kapteenin hyttiin, ja kun herrat sieltä, laivan juuri laituriin laskiessa ja kapteenin kiirehtiessä virkapaikalleen komentosillalle, palasivat takaisin, oli hra Kenonen suorittanut parissa minuutissa teon, joka oli tarkoitettu hämmästyttämään velttoa maailmaa. Kapteenin avattua korkin oli hra Kenonen kallistanut älykkään ja paljon kokeneen päänsä taaksepäin, kohottanut pullon huulilleen ja kääntänyt sen pohjan ylöspäin. Ja koska hra Kenonen osasi miekannielijän vaikean taidon kurkkutorven yläpään aukipitämisessä, niin oli hän antanut pullon sisällyksen valua yhtäkyytiä suoraan vatsalaukkuunsa, eikä laskenut pulloa alas, ennenkuin se oli tyhjä.
Kapteeni löi hra Kenosta olalle ja tunnusti, että se oli miehen ryyppy, joka olisi tuottanut dromedaarillekin kunniaa, ja juoksi sitten niinkuin sanottu virkaansa hoitamaan.
Hra Kenonen seuralaisineen nousi myöskin laivan kannelle katselemaan laiturissa olevaa toista laivaa ja sen matkustajia, ja viidentoista sekunnin kuluttua kajahti toisen laivan kannelta naisen ääni, johon vastasi hämmästynyt mölähdys hra Kenosen kidasta.