Rouva Kenonen kiiruhti matkatavaroineen ja ankarasti huohottaen muuttamaan laivaa ja huusi jo matkan päästä Kenoselle kysymyksen, missä hän on ollut.
Meidän ei ole tarvis ryhtyä tarkemmin selostamaan, kuinka rouva Kenonen kiihtyneenä kuvaili, minkälaisessa tuskassa ja pelossa hän oli ollut miehensä odottamattoman katoamisen johdosta, koska hän oli alkanut otaksua hra Kenosen joutuneen hunningolle ja aikovan poistua maasta jättäen jälkeensä vaimon ja lapset sekä joukon muitakin selvittämättömiä asioita. Rva Kenosen omatunto oli velvoittanut häntä matkustamaan perässä tavoittaakseen, mikäli mahdollista, miehensä ennen Torniota ja sieltä ulkomaille vievää Handolinin siltaa.
Hra Kenonen levitteli käsiään ja huokaili, että ihmiselämässä on hetkiä, joita ei maailmankuulu Cicerokaan osannut edeltäpäin arvata ja että liikemies on kuin pappi tai lääkäri, jonka tulee olla valmis noudattamaan velvollisuuden kutsuvaa ääntä sekä yöllä että päivällä, milloin vain asiat vaativat.
Rouva Kenonen puolestaan totesi mielihyvällä, että hra Kenonen oli selvä, vaikka hänen ympärillään tosin tuntuikin kuin jonkinlainen autere ja hento lemahdus aurinkoisista etelän viinimaista. Rouva Kenonen sanoi pelänneensä, että hra Kenonen olisi horjahtanut siltä hyveelliseltä ja arvokkaalta tieltä, joka on ainoa sovelias puolisolle, kansalaiselle ja ruokakunnan päämiehelle, sekä kertoi kuulleensa jotain epämääräistä huhua, ettei hra Kenonen muka ollut selvää päivää nähnyt viikkokausiin. Sitä hauskempaa oli rouva Kenosen näin odottamatta tavata miehensä hyvässä kunnossa ja selvänä ja raikkaana sekä päällepäätteeksi kotimatkalla rasittavien liiketoimiensa jälkeen.
Rouva Kenonen tuli aivan liikutetuksi ajatellessaan niitä vääriä epäluuloja, joita hänessä oli päässyt hetkeksi viriämään miehestään, ja puristi hra Kenosen kättä ja pyysi hra Kenoselta anteeksi tyhmät ja joutavat päähänpistonsa.
Hra Kenonen, jossa äskeinen pystyväisyyden näyte juuri nyt alkoi nopeasti kiihtyvällä voimalla vaikuttaa, puristeli hänkin vuorostaan, laivan törähyttäessä lähtötoitotuksen kirkonkylälle ja edetessä laiturista, vaimonsa käsiä ja tuli liikutetuksi ja yhä enemmän liikutetuksi, lausuen varmana vakaumuksenaan, että rva Kenonen on kuin Saara, joka oli uskollinen ja nöyrä patriarkka Aabrahamille ja kutsui häntä herraksi. Rouva Kenonen pyyhkäisi ilokyyneleitä silmistään, sillä näin hellä ei hänen miehensä ollut viiteentoista vuoteen ollut, ja hra Kenonen alkoi myöskin vetistellä, sanoen vasta tällä hetkellä täysin tajuavansa, mikä aarre hänellä vaimossaan oli. Hra Kenonen ryhtyi laajasti selittämään, että Aabraham oli tiranni, kun vaati vaimoaan sanomaan omaa miestään herraksi, ja alkoi hartaasti pyytää, ettei rouva Kenonen koskaan sanoisi miestään herraksi, koska eduskunta oli säätänyt yleisen, yhtäläisen ja välittömän tasa-arvoisuuden aviopuolisoiden keskuuteen kylmässä Pohjolassa.
Rouva Kenonen katsahti mieheensä vähän kummastuneena ja sanoi, ettei hänen aikomuksenaan ole suinkaan ruveta sanomaan Kenosta herraksi.
Hra Kenonen nyökäytti hyväksyvästi päätään ja ilmoitti olevansa vapaamielinen mies emansipatsioonin alalla, sekä kannattavansa kohtuullisia suojelustulleja ja maan hankintaa tilattomalle väestölle järkiperäisissä rajoissa. Samalla teki hän tiettäväksi tasavallan gulassien vaipuneen juoppouteen, joka iljettää syrjäistäkin, ja arveli sen osaksi aiheutuvan maailmansodan raaistuttavista jälkitaudeista.
Hra Kenonen puheli yhä nopeammin ja nopeammin, ja viittaili ympärilleen ja syljeskeli ja pyyhki suutaan ja teititteli pari kertaa huomaamattaan rouva Kenosta, joka kasvavalla ällistyksellä seurasi tämän käsittämättömän ilmiön kehittymistä.
Kun hra Kenonen sitten nousi ylös, selitettyään mielipiteensä nykyaikaisesta spiritismistä ja Imatran vesivoiman käyttämisestä valtionrautateitten liikevoimana, sekä horjahti samalla, niin että hänen täytyi tarttua molemmin käsin laivan kannen kaiteeseen, lausui hän pelkäävänsä, että maanjäristys voi tehdä arvaamatonta tuhoa maan nuorelle ja kauniille pääkaupungille, jonka kivimuureihin niin monen suuren puulaakin rahat olivat kiinnitetyt.