Alakerrassa istui mukavassa nojatuolissaan vanha hovineuvos.
Hänen päänsä oli paljas ja hänen nenänsä oli punainen.
— Hu-huu-huu —! ulvoi myrsky ulkona.
Mutta vanhus ei siitä välittänyt.
Hän vain näpsäytteli luisevia sormiaan.
Ja sitten hän naurahti.
Ja sitten hän maisteli edessään pöydällä olevasta lasista.
Hu-huu-huu —! ulvoi myrsky.
Suomenlahden vaahtopäiset ärjyt murtuivat Kaivopuiston kallioihin.
— Passaa niitä vastaan rynnistää… kyllä ne kestävät! lausui vanha hovineuvos tarpeettoman kovalla äänellä. Hän oli nimittäin yksin.