Ja joskus helähti kuuma, huumaava sävel…
— — —
Mutta nyt oli runoilija palannut takaisin ja vaatinut käsilaukkunsa ja paremman puolen itsestään, sillä hänellä oli rahaa 800 markkaa, eikä lasku ollut kuin 137 mk 20 p.
Ja runoilija astui rouva Cecilia Horttanaisen eteen kuin nuori jumala ja pyysi saada suorittaa laskunsa, ja käsikirjoituslaukkunsa takaisin.
Silloin, niin, silloin…
Langetkaa vuoret! Halkea, maa!! Luhistu, taivas!!!
Silloin… silloin…
4
Rouva Cecilia Horttanainen katsoi jäykästi runoilijaan.
Hän katsoi sillä tavoin kuin matkailijakodin pitäjätär katsoo runoilijaan, joka on ollut hänelle puoli vuotta velkaa 137 mk. 20 p. huoneesta, ruoasta ja siivouksesta.