Mutta nuoren runoilijan syvänsinisissä silmissä asui vääjäämätön uhma.
Olihan hänellä rahaa.
800 mk.
— Jassoo, herra tuli viimeinkin takaisin, sanoi rouva Horttanainen kylmällä äänensävyllä.
— Lasku! huudahti nuori runoilija ylpeällä äänellä. — Tuokaa tänne se kirottu laskunne, taikka…
Runoilijan silmät säkenöivät.
Rouva Horttanainen vapisi.
— Taikka… mitä…? änkytti rouva Horttanainen, katsoen turhaan taakseen peräytymistietä. Runoilija seisoi hänen ja oven välissä.
— Taikka jätän sen maksamatta! täydensi runoilija maltillisemmalla äänellä.
Rouva Horttanainen kiiruhti hakemaan laskua. Hän juoksi.