— Kaiho, vastasi runoilija.
Molemmat nuoret miehet puristivat toistensa kättä.
— Tulkaa meille päivälliselle! sanoi rovasti Leukanen kaikille. — Minulla on kuusi naimatonta tytärtä, kuiskasi hän sitten runoilijan korvaan.
Runoilijan silmissä leimahti uusi toivo. Aurinko paistoi, kukat tuoksuivat ja linnut lauloivat Kolin vehmaissa metsissä.
— Nythän mekin voimme mennä naimisiin, arveli hovineuvos Footsvett.
Onnellisena vaipui hänen nuoruutensa lemmitty Cecilia Horttanainen hänen rinnoilleen.
— Maljanne! sanoi hovineuvos riemuiten, kohottaen taskumatin huulilleen.
Sitten hän viittasi runoilijaan ja sanoi:
— Pojallamme on frakkipuku ja musta rusetti… Phyi phaan!
— Ha ha ha! nauroivat kaikki.